lauantai 16. lokakuuta 2010

Kari Hotakainen: Iisakin kirkko


Klassikon innoittamana tulin valinneeksi tämän teoksen kirjaston hyllystä. Nimenomaan hyllystä, sillä varaamalla tai toisesta kirjastotta tilaamalla olisin saanut jonkun muunkin, joka olisi ennakkoon kuulostanut houkuttelevammalta.

Eläkkeellä oleva autokoulunopettaja saa aivoverenvuodon lähikaupan vihannesosastolla. Tie johtaa luonnollisesti sairaalaan, missä muisti alkaa palailla hiljalleen. Miehellä on kuitenkin kova kiire päästä pois, eikä toipumista ehtisi millään odotella. Pietarin 300-vuotisjuhlat ovat nimittäin lähestymässä, ja miehen poika on mukana valmistelemassa juhlallisuuksia kultaamalla Iisakin kirkossa patsasta.  Ateisti-isällä on asiaa selvitettävänä poikansa kanssa, joka on aiemmin väläyttänyt viitteitä uskoon tulosta.

Kirjan ensimmäinen osa tapahtuu sairaalassa, ja toinen Pietarissa. Sairaalajakso on viihdyttävää luettavaa, kun seurataan aivoverenvuodon seurauksia, arvaillaan toipumisen edistymistä ja kuunnellaan huonetovereiden juttuja. Toinen osa on eri tyyppinen. Tapahtumat eivät etene niin selvästi, ja lukija joutuukin olemaan tarkkana sen suhteen, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä on vain lääkkeiden aiheuttamaa hourailua.

En tiedä onko syynä se, että luin tämän varsin lyhyen kirjan kovin monessa osassa vai jokin muu siihen, etten oikein päässyt sisään koko kertomuksen kantavaan ideaan. Iisakin kirkkoa rakennettiin 40 vuotta, ja juuri saman ikäinen on poika kirjan lopussa. Toivoakseni näiden välillä on löydettävissä jokin yhteys, mutta minä en sitä hoksannut. Jos olisin, olisi se luultavasti myös nostanut lukukokemukseni tasoa.

Klassikossa ihastuin Hotakaisen tapaan kuvailla asioita, esimerkkinä siellä lainaamani pätkä lihapiirakasta. Tässä kirjassa on mukana vastaavia elementtejä, mutta valitettavasti ne ovat vain välähdyksiä. Ilahduttavia kyllä, mutta niitä jää kaipaamaan lisää, ja huomatessaan ettei kirjailija lähtenytkään Klassikon kaltaiseen kiitoon, on seurauksena pieni pettymys. Juuri sama maku jäi koko kirjastakin.

Uskon vieläkin, ettei Klassikko voi olla Hotakaisen ainoa nappisuoritus, vaan annan vielä uuden mahdollisuuden. Ensi kerralla täytyy tehdä se varaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti