torstai 17. marraskuuta 2011

Joseph Conrad: Pimeyden sydän

Joseph Conrad: Pimeyden sydän
Suomennos: Kristiina Kivivuori
Otava, alkup. 1902, 160 sivua.

Kiinnostuin Pimeyden sydämestä kun Pienessä kirjassa pahuudesta kirjoitettiin pitkät pätkät kirjan keskeisestä henkilöstä, norsunluukauppias Kurtzista. Pimeyden sydän on klassikko. Jos klassikoita ryhtyy lukemaan tietämättä minkä johdosta ne ovat statuksensa saavuttaneet, voi edessä olla ikävä yllätys. Tämä oli ehdottomasti sellainen kirja. Voi sanoa, että onneksi pituus oli vain 160 sivua. Aivan viimeisille sivuille saakka odottelin, milloin Kurtzista kerrottaisiin kaikki se, mihin pahuuskirjassa viitattiin.

Lyhyesti kerrottuna kirjan juoni on seuraava: kertoja Marlow pestautuu epämääräisesti ulkomaisen kauppayhtiön jokilaivan kapteeniksi toiseen epämääräiseen maahan, jonka voidaan aavistella olevan Afrikassa kirjan kannessa olevan kuvion perusteella. Saavuttuaan laivan luokse hän huomaa sen uponneen, ja korjaus kestää kolme kuukautta, koska joku tuntuu vaikeuttavan sitä tahallaan. Laiva saadaan kuntoon ja alkaa matka kohti viidakon uumenissa sijaitsevaa kauppa-asemaa, jolla toimii aiemmin mainittu Kurtz - suorastaan legendaariset mittasuhteet ihmisten kertomuksissa saavuttanut mies. Lopulta Kurtz löytyy ja hän kuolee paluumatkalla, jättäen Marlowille nipun papereita.

Ei kuulostanut kummoiselta, eikä sitä olekaan. Pimeyden sydän on pakko lukea symbolisesti. Lisäksi osa oleellisista faktoista uhkaa jäädä kokonaan hämärän peittoon, koska ne on kirjoitettu tarpeettoman epäselvästi. Yksi tällainen fakta on Kurtzin jumalankaltainen asema alkuasukkaiden keskuudessa kauppa-asemallaan. Minä jouduin lukemaan pahuuskirjan lisäksi myös wikipedia-artikkelin tarinasta, ennen kuin sain siitä edes jotenkin kiinni. Jos olisin ollut vain oman itseni varassa, olisi koko teos jäänyt varsin laimeaksi kokemukseksi. Tämä on jälleen sitä insinöörin kaipaamaa selkeyttä, minä en vain ymmärrä mitä vikaa on selvässä ilmaisussa. Tuoko se kirjalle lisäarvoa, että asia esitetään koukeroisesti?

Ryhtyessään työhönsä Kurtz on ollut idealisti. Hän on lähtenyt matkaan vilpittömin ja hyvin aikein, päämääränä on ollut tuoda sivistyksen valoa villi-"ihmisten" keskuuteen. Lainausmerkit siksi, että alkuperäisväestöä ei juurikaan edes pidetä ihmisinä, vaan korkeintaan jonkinlaisena eläimen ja ihmisen välimuotona. Marlow itsekin ihmettelee, miksi suhtautuu tunteellisesti perämiehensä kuolemaan, alkuasukkaan, jonka kanssa hän on tehnyt työtä melkeinpä yötä päivää parin kuukauden ajan.

Kauppa-asemallaan Kurtz onkin huomannut loistavien puhujanlahjojensa suovan hänelle käytännössä rajattoman vallan alkuasukkaisiin nähden. Hyvät aikomukset saavat jäädä ja hän alkaakin käyttää valtaansa hyväkseen haaliessaan - eli varastaessaan - valtavat määrät norsunluuta. Sen myötä hänen vaikutusvaltansa myös kauppayhtiössä kasvaa, mikä seikka ei ole hänen esimiestensä mieleen, sillä heidän jakkaransahan siinä on uhattuna.

Kurtz ihanteineen symboloi siirtomaavaltaa. Maahan tullessaan aikeet ja puheet ovat olleet kauniita, mutta lähtiessä on jäljelle jäänyt norsunluusta tyhjä maa ja seipäiden päihin tökättyjä alkuasukkaiden päitä. Symbolismia löytyy myös koko kauppayhtiön toiminnasta laajemminkin, ja eiköhän koko matka viidakon uumeniinkin ole tulkittavissa symbolisesti.

Kirjan idea on niin hyvä, että on todella sääli nähdä se kirjoitettuna tällaiseen asuun. Se kiinnostava prosessi, joka on saanut Kurtzin hylkäämään ihanteensa ja sortumaan itsekkyyteen on sivuutettu tyystin. Millaista tuhlausta! Kyllä, uskomme niin tapahtuneen, mutta onko todella kirjailijan mielestä ollut aiheellista jättää se jopa vaille mainintaa, lukijan oman päättelyn varaan? Vai eikö kyse ole prosessista lainkaan? Illalla olet vielä hyvä, mutta hups vain, heräätkin aamulla pahana? Se tarkoittaisi, että kirjailijan näkemys ihmismielestä on sangen pessimistinen: pahuus on läsnä ihan jokaisessa, ja se vain odottaa esiintuloaan. Ja kun se tulee, ei mitään enää ole tehtävissä. Kuulostaa minun korvaani turhan yksioikoiselta.

Jos kuka tämän kirjan kiinnostuu lukemaan, niin suosittelen tutustumaan tarinaan ja symboliikkaan jo ennalta, sillä tavoin lukukokemuksesta tulee varmasti antoisampi. Jos joku on saanut tästä kaiken irti ihan omin avuin ja yhdellä lukukerralla, niin onneksi olkoon! Lukiessani en tästä kauheasti vielä nauttinut, mutta nyt jälkipuintien myötä alkaa kokemuskin parantua. Uusintakierros saattaisi hyvinkin olla antoisa.

Viime aikoina tästä ovat kirjoittaneet myös Morre ja Raisa.

11 kommenttia:

  1. Tosiaan saman suuntaiset kokemukset täälläkin. Kiva tietää, etten ollut kumminkaan ainoa :D
    Pitäisi kyllä lukea tuo Pieni kirja pahuudesta.

    VastaaPoista
  2. Ai ai, lempikirjoihini kuuluu tuo. EHkä juuri siksi kun se on niin vähäeleinen ja jopa sisäänpäinkääntyvä, ei ainakaan selittelevä.

    Oikeastaan kiinnostuin kirjasta kun kuulin, että suuresti arvostamani Apocalypse Now! -leffa perustuu tähän kirjaan. Sittemmin tullut luettua tuo vissiin viisi kertaa, ja aina se antaa jotain uutta.

    Jos vielä joskus viitsit Conradien pariin vaivautua, niin Nostromo on huomattavasti runsaampi kirja - melko lailla erityylinen siis, vaikka sekin vahvasti merimiesaiheesta kumpuaa. Ja käsittelee moraalista ongelmaa.

    VastaaPoista
  3. Todella kiinnostava analyysi Jori. Minä en ole Conradia lukenut enkä nyt ehkä sinun ja Morren tekstien perusteella ihan heti tartukaan; aihe on kyllä kiinnostava mutta jos toteutus mättää niin.. Joskus hienovaraisuus ja kiemuraisuus voi toimia mutta tässä toteutus on selvästi ontunut. Harmi.

    VastaaPoista
  4. Jussi: Minua alkoi kiinnostaa se Ilmestyskirja. Nyt! tämän myötä. Olen luultavasti joskus teininä sitä katsonut turhaan, mutta nyt voisi onnistua paremmin. Moraali on niin kiinnostava aihe, että laitan kaikki vinkit sitä koskien talteen.

    VastaaPoista
  5. Pimeyden sydämen lukukokemuksen mielestäni pilaa juuri tuo Kurtz-keskeisyys - se luo liikaa ennakkoasenteita, ja sitten kun kaverista ei juuri puhutakaan, oma lukukokemus kuivahtaa pettymkseen. Hän on teoksessa läsnä, mutta kuitenkin vain Marlowin ajattelussa ja taka-alalla olevana päämääränä, jota kohti Marlow matkaa. Marlowin oma prosessi on kiinnostavampi.

    Joseph Conrad on suosikkikirjailijoitani, ja erityisen kiinnostavaa on hänen suheensa kieleen (toki siihen tutustuminen vaatii alkukielellä lukemista). Conradin englanti on ikään kuin hieman nyrjähtänyttä, jotkut ilmaisut ja lauserakenteet erikoisia. Tämä johtuu siitä, että hän kirjoitti kolmannella kielellään: äidinkieli oli puola, sitten hän oli oppinut ranskaa ja ranskan kautta hän opetteli englantia (tosin merimiesaikoinaan käytäntö opetti kielen). Luultavasti tuo laivaelämä ja sen kielellinen kulttuuri tuovat mukaan omat vivahteensa.

    Kiinnostavaa Conradissa on myös se, että hän vietti vuosikausia palveluksessa laivastossa, ennen kuin alkoi kirjoittaa.

    Itse pidän Conradin omista muistelmista (ei ole suomennettu) sekä lyhyemmistä novelleista. Hieno on esimerkiksi Varjolinja, jossa on samankaltaista pahuuden läsnäoloa kuin Pimeyden sydämessä.

    VastaaPoista
  6. penjami: Minun nähdäkseni Kurtzista luodaan tuolla tavalla jotenkin myyttinen, jumalallinen hahmo, ja ilmeisesti senkin perusteella pitäisi päätellä hänen asemansa villien keskuudessa. Juuri saman olisi minusta voinut saavuttaa suoremmallakin tavalla.

    VastaaPoista
  7. Nostromon olen lukenut vain suomeksi, mutta Heart of Darknessin vissiin kerran suomeksi ja loput kerrat englanniksi. On tosiaan mielenkiintoisen vinksahtanut kieli Conradilla välillä - tai miettii että johtuuko se aikakaudesta vai tyylistä.

    VastaaPoista
  8. En ole lukenut teosta, mutta olen katsonut Ilmestyskirja NYT filmistä normaalin version, ja ainakin yhden tai kaksi ohjaajan versiota.
    Penjamin analyysi kirjasta on sama kuin Ilmestyskirja nyt selitys. Siinä Kurtz on taka-alalla ja on täysin luovutuskunnossa, neuvotellaan vain ehdoista, mutta pääpaino on matka rappeutuneen sotatantereen läpi, pelokkaiden sotilaiden, ja monien muiden tapahtumien läpi, ja mitä tapahtuu yksinäisen soturin päässä.
    Vasta pisimmän version nähtyäni tajusin koko filmin, sillä lyhimmän version kaikki tapahtumat ei nivoudu toisiinsa. Filmi on kyllä aika ahdistava, mutta niin on sotakin. Leffafriikit voivat bongata "Kummisetä" -näyttelijöitä, ja on siellä Harrison Ford heti miltei alussa :)

    VastaaPoista
  9. Conradin kirjahan nimenomaan on hieno klassikko sen värikylläisen kielen ja syvällisten ajatustensa takia. Aika moni sen lause kelpaisi sellaisenaan suurten elämänfilosofisten mietteiden kokoelmakirjaan. On surullista, että amerikkalainen fastfood-kulttuuri ja elokuvat ovat niin perin juuri mädättäneet meidöät, että arvostamme ainoastaan suoraa toiminnan kuvausta ja väkivaltaa. Sellaista vain harvoin löytää todella hyvistä teoksista.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Jori helpottaessasi äidinkielen esseetäni : )

    VastaaPoista
  11. Kannattaa myös huomioida mihin aikaa kirja on kirjoitettu ja miettiä tekstin kiertelyä ja vertauskuvannollisuutta siltä kannalta... kaikkea ei voinut sanoa suoraan

    VastaaPoista