torstai 19. huhtikuuta 2012

Arto Salminen: Kalavale

Arto Salminen: Kalavale. Kansalliseepos 
WSOY 2005, 232 sivua. 

Kyösti "Fisu-Hanski" Hannuksela on tv-viihteen suuri nimi, joka on ansainnut kannuksensa vuosikymmenten kuluessa. Firmaa pyörittää pääasiassa toimitusjohtaja Kasperi, mutta Hanski ei halua jättäytyä pelkästään oloneuvokseksi eläkepäiviä viettämään. Hanski haluaisi luottaa perinteisen viihteen voimaan, mutta ajat ovat muuttuneet: täytyy olla tosi-tv:tä ja mitä rankemman idean keksii, sitä parempi. Kolmantena päähenkilönä on Pihlajamäkeläinen missi Oona, joka on Hanskin tyttöystävä ja samalla firman palkkalistoilla.


Ohjelma, jota kolmikko ryhtyy tuottamaan, on nimeltään Auschwitz. Siinä 12 kilpailijaa jaetaan kahteen joukkueeseen; vangeiksi ja vartijoiksi, ja jälkimäiset luonnollisesti saavat valtaa edellisiin nähden. Katsojat saavat äänestää joukkueiden jäsenten siirroista joukkueiden välillä ja putoajaehdokkaista. Pudotus ratkaistaan sen perusteella, kuka on kestävin sähkötuolissa.

Kaikilla Salmisen kirjoilla on ollut selkeä teemansa, ja Kalavaleessa se on juuri tosi-tv. Salminen koettelee lukijaa tuomalla tämän eteen mahdollisimman pitkälle viedyn ohjelman, tasapainoillen hienosti samalla uskottavuuden kanssa. Kuka tahansa osaisi keksiä ohjelman, jota ei todellisuudessa voitaisi kuvitellakaan esitettävän, mutta Auschwitz keikkuu minusta juuri ja juuri uskottavan rajoissa.

Kukaan ei ole kiinnostunut sitä, miten kilpalijoille käy, kunhan ohjelma viihdyttää yleisöä ja tuottaa tekijöille rahaa. Onko mikä tahansa sallittua, jos siihen saadaan vapaaehtoinen suostumus? Ihmisten hengillä ilmeisesti on jotain arvoa, mutta onko sitä heidän elämillään? Korvaako saatu julkisuus perhe-elämän kärsimät kolaukset?

Kalavale oli viimeinen Salmisen kirjoista, joka minulta vielä oli lukematta. Olin hankkinut sen jo viime vuoden puolella, mutta säästellyt lukemista myöhemmäksi, jottei tulisi ahmittua kaikkea herkkua kerralla. Seuraava Viivi & Wagner -strippi kiteyttää hienosti tuntemukseni niin tästä kirjasta kuin koko Salmisen tuotannostakin:
Kaikki ylistys, minkä suinkin olen Salmisesta aiemmin lausunut, pitää paikkansa tämänkin kirjan kohdalla. Hän on tarjoillut mitä nautinnollisimman matkan arjen kääntöpuoleen. Harmi vain, että se matka jäi hänen omalta osaltaan kesken. Menetys on ennen kaikkea meidän kaikkien.

Olen aiemmin maininnut, etten lue kirjoja uudestaan. Jos siihen joskus kuitenkin päädyn, niin tiedän mistä aloittaa.

Kalavaleen ovat lukeneet myös Salla, BooksyArja ja Janne.

6 kommenttia:

  1. Joskus eniten kertoo se, mitä ei vaan jaksa enää miljoonatta kertaa toistaa... olen pannut huomioon myös semmoisen, että Kalavale on muodostunut häkellyttävän tunnetuksi osaksi maamme pienimuotoista intertekstuaalisuutta. Esimerkiksi Janne Kuusen (sic) mainio antiutopia Vapaus viittaa alkupuolellaan häikäilemättä Salmisen klassikkoon.

    Herran vuoteen 2012 mennessä on tullut parikin semmoista tilannetta, joissa olen kaverini kanssa todistanut jotain todella infantiilia mediatrendiä, minkä yhteydessä ollaan käännytty katsomaan toisiamme, ja sanottu samaan aikaan: "Kalavale". Kalavale toimii varmasti myös vonnegutiaanisena lähimmäistestinä, sillä uskon Salmis-fanien olevan pieni salaseuramainen kuppikunta, jonka yksi salainen "kädenpuristus" on vaikkapa ääneen sanottu, ulkopuolisille irralliselta kuulostava sana "Kalavale"...

    Sinä kuulut nyt Kerhoomme, Jori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kuuntelin tänä aamuna työmatkalla radiota toisenlaisin korvin kuin aiemmin. Olen toki ennenkin pannut merkille, miten kanavalla mainostetaan saman firman tv-kanavan ohjelmia, mutta koko kuvio on kuin suoraan Kasperin suusta.

      Tähän Kerhoon ottaisin kernaasti paljon lisää jäseniä!

      Poista
  2. Minusta tämä on Salmisen paras kirja. Ja yllättävän paljon minäkin olen bongaillut viittauksia tähän kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan kiinnostuksella näenkö minäkin niitä viittauksia. Varmasti kirja noin muuten tulee mieleen useinkin.

      Poista
  3. Salminen oli todella loistava,pidän myös Vonnegutista edesmennyt hänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut kuin Teurastamo 5:n, joka ei auennut niin kuin pitäisi.

      Poista