torstai 17. tammikuuta 2013

Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen juttuja

Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen juttuja 
Suomennos: Seppo Lahtinen, Tuomas Laurila & Kalle Niinikangas 
Sammakko 2002 (alkup. 1969) 
Sivuja: 219 

Bukowski oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, ja tähän teokseen tartuin Linnean bloggauksen perusteella. Nimen sentään olin kuullut voitettuani shakkiturnauksesta toisen hänen kirjansa, josta tosin silloin en ollut kovinkaan innoissani.

Tämä kirja on kokoelma Open City -nimiseen losangelilaiseen undergroundlehteen kirjoitettuja juttuja. Ne eivät ole kolumneja vaan jotain novellin tapaisia. Juttuja. Tarinoita. En oikein osaa kuvitella millainen lehti on kyseessä, mutta päätellen siitä miten kirjoittaja on tarinoissaankin yrittänyt kirjoituksiaan lehdille kaupitella, sellaisia on tai on ollut useampiakin.

Bukowski on jonkinlainen renttukirjailija, ja hänen aiheensa liikkuvat kokolailla akselilla ryyppääminen, naiminen, uhkapeli, väkivalta ja rikollisuus. Elämänhallinta on pääsääntöisesti hukassa, ja mieleen tulikin väistämättä tv-sarja Californication. Sillä erolla tosin, että tv-sarjassa päähenkilö edes yrittää olla kohtalainen isä tyttärelleen. Jos hänen ei tarvitsisi ikinä yrittää mitään, niin hyvinkin voitaisiin päätyä johonkin Bukowskin tekstien tapaiseen. (Pikainen googlaus vahvisti aavistukseni: Hank Moody perustuu Bukowskiin.)

Kirjan tarinat ovat vaihtelevaisia. Jotkut naurattavat, jotkut suututtavat ja jotkut vaatisivat enemmän keskittymistä mennen pikalukemisella yli hilseen. Jotenkin on vaikea ryhtyä tavaamaan kovin tarkkaavaisesti juttua, missä ryypätään, etsitään pillua ja tapellaan ja virkkeetkin aloitetaan pienellä alkukirjaimella. Tuntuu sisäisesti ristiriitaiselta, että teksti on ulkoisesti huolittelemattoman näköistä ja kertoo elämän rosoisesta puolesta, mutta silti vaatisi tarkempaa syventymistä edes auetakseen kunnolla.

En tykästynyt tähän varauksetta, mutta riittävästi kiinnostuakseni siitä turnauspalkintokirjasta. Se on romaani, mikä jotenkin kuulostaakin paremmin Bukowskille sopivalta.

12 kommenttia:

  1. Minulla on useampi Bukowski hyllyssäni (poikaystävän tosin) ja olen pitkään jo aikonut tutustua, sillä onhan Bukowski nyt tunnettu nimi, mutta jotenkin aina jänistän. Tuntuu kyllä, että näiden rosoisuus ei ole mieleeni.... varsinkin tämän perusteella mitä kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua se rosoisuus ei haittaa, pikemminkin päinvastoin. En silti haluaisi juurikaan lukea näitä juttuja tämän enempää, mutta romaanin kanssa on toisin.

      Poista
  2. Minä luin Bukowskin Womenin ja yllätyksekseni tykkäsin kovastikin, vaikka teemat ovat samat kuin Jorin yllä listaamat ja pääosassa myös alter ego. Ainakin se oli jotain todella erilaista verrattuna normaalilukemiseeni ja ihan mielenkiintoista kurkata tuollaisenkin henkilön pään sisään, joka vain soljuu tapahtumasta toiseen pääosin humalassa ja viettien vietävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa jo paremmalta! Minun palkintokirjani tosin on Postitoimisto, mutta se ilmeisesti oli hänen läpimurtoteoksensa, joten luulisi olevan ok.

      Poista
  3. Californication on mahtava sarja :D En tiennytkään yhteydestä Hank Moodyn ja Bukowskin välillä, mutta nyt kun tiedän on Vanhan likaisen miehen jutut kaivettava kirjastosta luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öö, jotenkin suosittelisin ennemmin luettavaksi Bukowskilta jotain muuta, mutten pysty sanomaan mitä kun olen lukenut vain tämän. Ehkä joku toinen osaisi neuvoa?

      Poista
  4. Voisin melkein suositella Bukowskin runokokoelmaa "Eläkeläinen Kaliforniasta". Helppolukuista runoutta, jossa on osaksi edellä kuvaillut teemat, mutta pehmentyneessä muodossa ja vain ohimennen kuvailtuna, elämän ehtoopuolella tarkasteltuina. Sikäli kuin muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole juuri lainkaan kosketuspintaa runoihin, mutta Bukowski voisi kieltämättä olla kiinnostava, jos jotain pitäisi kokeilla.

      Poista
  5. Saattaa olla, että itsekin luin kyseisen Bukowskin kirjan ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa ja jokin siinä tekstissä kiinnosti. Kun sittemmin on tullut etsittyä käsiin kaikki suomennokset, niin on hieman pystynyt jo erittelemään, mikä Bukon tekstissä on niin koukuttavaa. Siitä kirjoittelin blogintekeleeseeni lyhyen artikkelin. Taisinpa tohtia nimenomaan neuvomaankin, että Bukowskin maailmaan sukeltaminen on helpompaa novelleista käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt kuitenkin haluaisi lukea Bukwskilta romaanin, niin mistä neuvoisit aloittamaan?

      Poista
    2. Meni näemmä ajatukset solmuun edellisessä viestissä. Piti nimenomaan sanoa, että "helpompaa _romaaneista_ käsin!"

      Bukowskihan ehti kirjoittamaan viisi omaelämänkerrallista Chinaski-romaania ja yhden täysin fiktiivisen, viimeiseksi jääneen Pulpin. Sinänsä tuo mainittu Postitoimisto, joka sijoittuu elämän keskivaiheille, voisi olla ihan hyvä aloitus, mutta jos ei ole yhtään noista viidestä lukenut, niin miksi ei saman tien aloittaa kasvuvuosista. Siinä sivussa (lapsuus) ja Pystyssä kaiken aikaa (nuoruus) ovat muutenkin sinänsä laadukkaan tuotannon parhaimmistoa. Oma suosikki lienee kuitenkin tuo Postitoimiston jälkeiseen aikaan (kokopäivätoiminen kirjailija) sijoittuva Naisia. Viimeinen omaelämänkerrallinen tuotos Hollywood on sinänsä ihan hyvää tasoa, mutta ei ainakaan itselle niin läheinen.

      Pulpia en suosittelisi sen takia, että sen voi lukea "väärin" jonkinmoisena dekkariparodiana. Tosin luin taannoin kyllä yhden blogitekstin, jonka mukaan joku olisi innostunut Bukosta juuri Pulpin kautta. Että vaikeata sinänsä suositella!

      Poista
    3. Kiitos, tämä oli hyvä tiivistys!

      Poista