maanantai 10. helmikuuta 2014

Tiina Raevaara: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu 
Paasilinna 2014
Sivuja: 120 

Laukaisu kuvaa tapahtumia yhtenä päivänä ennen erästä perhesurmaa. Kertojana on asianosaisen vanha tuttu, ja hän kertoo asiasta jälkeenpäin. Jotta jonkinlainen jännitys voisi pysyä yllä, tiedetään ainoastaan se, että perhesurma kyllä tapahtuu, mutta kumpi perheen aikuisista sen tulee tekemään, selviää vasta lopussa.

Jollain tapaa tarinan edetessä rakennetaan ymmärrystä surmia kohtaan. Julkisuudessa olleisiin todellisiin aiempiin tapauksiin viitataan tämän tästäkin, ja lukijalle on koko ajan selvää, että tästä ei enää tappamatta selvitä, vaikkei kirjan nimeä ja takakantta edes ottaisi huomioon.

Pauliinalla ja Kerkolla - tarinan avioparilla - on todella paha olla keskenään. Rahapula on ilmeinen, ja talouden- ynnä kodinhoito rempallaan. Kerkko ilmeisesti kärsii masennuksesta, mutta muutoin heidän elämässään ei vaikuttaisi olevan mitään sellaista, mistä ei voisi selvitä silkalla ryhdistäytymisellä, tosin lopullista totuutta tästä asiasta ei saada. Minun huomioni kiinnittyi sellaiseen yksityiskohtaan, että rahapulasta huolimatta perheellä on kaksi autoa, mutta ei selvästikään todellista tarvetta molemmille. Äkkinäinen taloudenpitäjä luopuisi toisesta säästäen jo pelkissä vakuutusmaksuissa.

Ulkoisesti tämänkin perheen asiat ovat kutakuinkin kunnossa, ei ole mitään niin hälyttävää, että ulkopuolinen ottaisi asiakseen siihen puuttua. Kuten takakannessakin mainitaan, että kyse on pienistä asioista, joiden alle ihminen lopulta hautautuu niin, ettei löydä omin neuvoin ulos kuin yhdellä tavalla. Ehkä tällaisen tarinan tapahtumat voi ymmärtää, muttei niitä silti voi hyväksyä. Kyse on myös tilanteesta, josta ovat vastuussa vain ja ainoastaan asianomaiset, kukaan tai mikään ulkopuolinen taho ei siihen voi puuttua aloitteen tekijänä. Sen sijaan avunpyynnön jälkeen pitäisi keinoja kyllä löytyä.

Tämä oli ihan kiinnostava pikku kirja. Useimmille lukijoille kyse on pelkästä suupalasta. Melkoisen karvaasta, mutta kuitenkin mieleenpainuvasta suupalasta. Makea sen ei ole tarkoituskaan olla, joten kirjoittaja on eittämättä onnistunut siinä, mitä on yrittänytkin.

3 kommenttia:

  1. Perhesurmista on tullut luettua tiedotusvälineistä paljon viime aikoina - jännää, että kirjailijakin on tarttunut näin ajankohtaiseen aiheeseen. Kiinnostavan kuuloinen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhesurmissa on jotain erikoisen kiehtovaa, kaikesta kauheudestaan huolimatta.

      Poista
  2. Markku Pääskynen: Vihan päivä; Tammi 2006.

    VastaaPoista