perjantai 11. elokuuta 2017

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Tammi 2016
Sivuja: 255

Marko Hautalan kirjat tuntuvat olevan keskenään melko samantyylisiä. Tyylilajiksi on tunnistettavissa kauhu, vaikka kirja ei ehkä varsinaisesti pelottavalta tuntuisikaan.

Tällä kertaa kauhuelementtinä on ääni, jota uhrit alkavat kuulla vasemman korvansa vierestä. Siihen ei edes tarvitse liittyä mitään muuta: ajatus siitä, että joku supattaa korvaan jatkuvasti, edes henkeä välillä vetämättä, on varsin häiritsevä. Mutta koska kyseessä on kokonainen romaani, niin sisältöä täytyy olla enemmänkin kuin kaksi riviä.

Psykoterapeutti löytyy kuolleena työpaikaltaan. Jälkeen jääneistä tavaroista löytyy mm. punainen kansio, jota kollega Anton alkaa tutkia, eikä liene vaikeaa arvata, millaisia tapauksia sieltä löytyy. Antonin tutkinta ei ole varsinaista salapoliisityötä, mutta niinpä vain hän pääsee eteenpäin, ja jossain vaiheessa hänen aikuinen tyttärensäkin sotkeutuu juoneen.

Ikäväkseni joudun toteamaan, ettei minun lukukokemukseni yltänyt samalle tasolle Hautalan aiempien kirjojen kanssa. Kirjoitustapa on onneksi ennallaan, ja tekstiä lukee ilolla. Sen sijaan juoni ei minuun oikein uponnut. Kirja on selvästi aiempia lyhempi, ja tuli mieleeni, että jos tämä olisi samanlainen kuin aiemmat, niin mukana olisi ollut ehkä joku henkilö lisää, tai ainakin nyt mukana olleista yksi tai useampikin olisi saanut laajemman käsittelyn, kenties oman kertomavuoronsa. Ymmärrän hyvin sen, jos kirjailija ei halua kirjoittaa "samaa kirjaa" montaa kertaa, mutta minusta tässä jäi jotain puuttumaan, eikä se ole pelkästään tarpeettoman avonaiseksi jäänyt loppu.

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta aion jatkaa Hautalan kirjojen lukemista, myös niiden, jotka ovat vasta tulossa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Vesa Sisättö: Tuhansien mokien maa

Vesa Sisättö: Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia
SKS 2016
Sivuja: 356

Nimensä mukaisesti tämä kirja keskittyy esittelemään Suomen historiassa kautta aikojen tehtyjä mokia, yhteensä 50 kappaletta. Vain osa niistä on sellaisia mitä sanalla "moka" yleensä tarkoitetaan, ja paino tässä kirjassa on ilman muuta sanalla "historia".

Mukana on paljon huonoja päätöksiä, jotka ovat ehkä osoittautuneet huonoiksi vasta jälkikäteen, mutta yhtälailla myös silkkaa jääräpäisyyttä ja kyvyttömyyttä muuttaa kurssia silloin kun etenemissuunta on jo todettu vääräksi.

Kirja etenee kronologisesti, lähtien yli 10000 vuoden takaa, jolloin Suomea alettiin asuttaa. Matkan varrella tulee vastaan monta herkullista yksityiskohtaa, ja minulle tämä tarjosi mukavan kattauksen ihan uuttakin historiallista tietoa.

En voi sille mitään, mutta etenkin vanhoista mokista lukemisessa on jotain kovin hauskaa. Ehkä siihen liittyy vahingoniloa, tai sitten koen jonkinlaista ylemmyydentuntoa, kun en itse - ainakaan vielä - ole saanut mokattua yhtä pahasti. Viime aikaisten mokien kohdalla vahingonilo karisee jo selvästi, kun mieleen tulee, miten asiat voisivatkaan olla, jos niitä mokia ei olisi tehty lainkaan.

Kirjailija keskittyy esittelemään mokia, ei jälkiviisastelemaan tai esittämään, miten olisi pitänyt toimia tai etenkään sitä, miten moka olisi voitu osata välttää jo etukäteen. Se on minusta vain hyvä asia, sillä monessa kohdassa lukija osaa kyllä päätellä asiat itsekin, ja toisissa kohdissa taas historiallinen konteksti on merkittävä - maailma vain oli niin erilainen.

Minusta tämän kirjan ansiot eivät ole virheillä ja typeryyksillä mässäilyssä, vaan nimenomaan juuri tältä kantilta kirjoitetussa Suomen historian läpileikkauksessa.

Joudun tunnustamaan, että omalla kohdallani kirja loppui kesken; olisin halunnut lukea vielä lisää, ja petyin lopussa kun siellä ei ollutkaan vielä yhtä tai kahta mokaa, vaan lähdeluettelo. Tällaista ilmiötä tulee tietokirjojen kohdalla melko harvoin vastaan. Onneksi kirjalla on myös edeltäjä, joka keskittyy mokiin kansallisuudesta riippumatta. Laitoin sen jo varaukseen.